Tänään oli mielenkiintoinen autoreissu ministeriöstä töihin. Aloin kyselemään kuskilta ja kollegoiltani, olivatko he Kabulissa Talibanin aikaan 1996-2001. Kuski oli täällä osan ajasta ja osan Saudi-Arabiassa. Hän sanoi itse asiassa olevansa Taliban - I'm just a little bit of Taliban, hän sanoi naureskellen.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö hypätä autosta pois. Tyyppi mitä ilmeisemmin kuitenkin puoliksi vitsaili, ja sanoi että on Talibanien kanssa joistain asioista samaa mieltä. Mietin, miten kukaan voi olla heidän kanssaan samaa mieltä mistään. No, kuulemma turvallisuusasoista. Olen kuullut saman selityksen myös muilta afgaaneilta. Talibanin aikaan kaupunki oli suhteellisen turvallinen paikka, ei ollut älämölöä ja varkauksia. Se johtui lähinnä siitä, että Taliban piiskasi ihmisiä kaduilla ja hakkasi kädet irti varkailta. Kun kysyin, oliko tämä sittenkään niin hienoa, jotain oli ehkä lost in translation koska kuski vain kohautti hartioitaan. Kysyin myös, että jos hän on Taliban, miksi hän on töissä ulkomaalaisten kanssa. Ei ole muitakaan töitä tarjolla. Fair enough.*
Oli mielenkiintoista kuulla heidän tarinoitaan Talibanien ajasta ja siitä hulluudesta. Koko juttu lähti siitä liikkeelle, että katsoin auton C-kasettivehjettä, ja muistin, kuinka Taliban ei hyväksynyt minkäänlaista musiikkia. Autoja kuulemma tarkastettiin tiheään, ja checkpointeilla Talibanit repivät kasetin magneettista nauhaa irti ja ripustivat sitä puihin ja pensaisiin, ikään kuin varoitukseksi muille. Häissäkään ei kuulemma saanut olla musiikkia. Jos jossain häissä soitettiin musiikkia ja Taliban kuuli, vieraat hakattiin. Jos parta ei ollut niin pitkä, että se mahtui nyrkin väliin, miehet hakattiin.
Kun kuuntelee näitä juttuja ja tajuaa että siitä on vain 15 vuotta aikaa, on vaikea olla täysin pessimistinen tämän maan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kaikki naiset eivät pukeudu burkaan, monet naiset saavat käydä töissä, naiset saavat kävellä kadulla ilman miespuolista sukulaista, miehet saavat ajaa partansa jos huvittaa, ja osa-aikatalibankuskini saa luukuttaa täysillä kasettisoittimesta bollywoodmusiikkia ja pashtopoppia. Hän voi vitsailla Talibanista. Kehitystä.
*Ei kannata huolestua siellä (varsinkaan äitin) olen melko varma että kuski on vaan huumorimiehiä, oikein ihana tyyppi.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö hypätä autosta pois. Tyyppi mitä ilmeisemmin kuitenkin puoliksi vitsaili, ja sanoi että on Talibanien kanssa joistain asioista samaa mieltä. Mietin, miten kukaan voi olla heidän kanssaan samaa mieltä mistään. No, kuulemma turvallisuusasoista. Olen kuullut saman selityksen myös muilta afgaaneilta. Talibanin aikaan kaupunki oli suhteellisen turvallinen paikka, ei ollut älämölöä ja varkauksia. Se johtui lähinnä siitä, että Taliban piiskasi ihmisiä kaduilla ja hakkasi kädet irti varkailta. Kun kysyin, oliko tämä sittenkään niin hienoa, jotain oli ehkä lost in translation koska kuski vain kohautti hartioitaan. Kysyin myös, että jos hän on Taliban, miksi hän on töissä ulkomaalaisten kanssa. Ei ole muitakaan töitä tarjolla. Fair enough.*
 |
| Kabul viime viikonloppuna |
Kun kuuntelee näitä juttuja ja tajuaa että siitä on vain 15 vuotta aikaa, on vaikea olla täysin pessimistinen tämän maan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kaikki naiset eivät pukeudu burkaan, monet naiset saavat käydä töissä, naiset saavat kävellä kadulla ilman miespuolista sukulaista, miehet saavat ajaa partansa jos huvittaa, ja osa-aikatalibankuskini saa luukuttaa täysillä kasettisoittimesta bollywoodmusiikkia ja pashtopoppia. Hän voi vitsailla Talibanista. Kehitystä.
*Ei kannata huolestua siellä (varsinkaan äitin) olen melko varma että kuski on vaan huumorimiehiä, oikein ihana tyyppi.
Asioilla on aina puolensa ja puolensa, mutta varmasti siellä on tänäpäivänä asiat paremmin kuin 15 vuotta sitten, vaikka turvallisuus ei sitä olekaan.
ReplyDeletetotta, moni asia vielä huonosti ja huononee koko ajan, mutta silti jotain positiivista.
DeleteHeippa, täällä taas anonyymi kysymystulvan kanssa. Pahoittelut varmasti höpsöistä kysymyksistä, kaikenlaista vain pulpahtelee mieleen kun näitä postauksia lukee. Voit vapaasti jättää vastaamatta jos joku kysymys tuntuu liian kummalliselta :D Kyselin sinulta aiemmin mitä kieltä siellä puhutaan, ja oikeasti hämmästyin ettei kieli olekaan arabia. Onko kieli kuitenkin samantyylinen, tai ymmärtävätkö farsia puhuvat myös arabiaa? Kuinka paikalliset suhtautuvat ulkomaalaisiin? Voitko esimerkiksi käydä kaupassa itse, vai käykö joku puolestasi? Millainen hygieniataso siellä on (esimerkiksi sairastuuko ruuista helposti)? Ja työsi sisältö toki kiinnostaa, mutta sen olet varmaankin jättänyt tietoisesti blogin ulkopuolelle. Mielenkiintoista lukea elämästä siellä, kun yleensä puhuttaessa näistä alueista nostetaan esille vain tiettyjä asioita. Ei tule aina ajatelleeksi, että kyllä sielläkin on arki ja tavallisia työssäkäyviä ihmisiä :)
ReplyDeletemoikka ja kiitti kysymysistä, mielelläni vastaan. Farsi on indoeurooppalainen kieli eli aika erilaista verrattuna arabiaan, mutta jotkut kuitenkin puhuvat täällä arabiaa (esim se kuski joka oli asunut Saudi-Arabiassa). Paikalliset ovat tosi mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä, ja käyn itse aina kaupassa. Tosin tiedän monia, jotka eivät saa mennä enää itse kauppaan tai mihinkään muualle, esim ravintoloihin. Olen saanut ruokamyrkytyksen muutaman kerran, mutta viimeksi joskus kaksi kuukautta sitten, eli se on hyvä, vastustuskyky kasvaa koko ajan :)
Delete