Pari viikkoa sitten eräs tuntematon nainen käveli pitkin Kabulin katuja sääret paljaina. Tästä seurasi aikamoinen kohu, media on julkaissut aiheesta monia juttuja ja tuhannet jakoivat kuvia Facebookissa ja miettivät naisen motiiveja. Protestoiko hän jotain? Onko hän epästabiili ja kärsii mielenterveyshäiriöistä? Mikä vika?
"Koko kaupunki on shokissa" on ehkä vähän yliampuvaa medialta - koko kaupungin pitäisi olla enemmänkin shokissa jokapäiväisistä pommeista, mutta epätavallistahan tämä on. Itseänikin kiinnostaa mikä meininki naisella oli, ja onko hän afgaani vai ulkomaalainen.
Kabulissa vielä 70-luvulla minihameet ja paljaat sääret olivat ihan normaaleja. Ajat ovat muuttuneet, siinä samalla vaatetus ja naisia koskevat normit. Minua ärsyttää, kun jotkut vetoavat "Afganistanissa käytettiin ennen minihameita, nyt kaikki naiset hunnutetaan, mitä sortoa" -argumenttiin. Aivain kuin minihame olisi kehityksen tai naisten oikeuksien mittari ja päähuivi jotenkin automaattisesti alistava. Kuitenkin, tässä asiassa feministiminäni menee solmuun - minihame argumentti ärsyttää, mutta samalla jotenkin komppaan. Arvostan sitä, että naiset saavat laittaa päälleen mitä tahansa haluavat. Jos se on päähuivi, OK, jos se on minihame, OK. Säärikohu osoittaa, miten vahvasti kulttuuri ohjaa ja rajaa vaatetusta. Sama juttu tietysti kaikissa maissa, mutta joillain on enemmän valinnanvapautta.
Tätä kuvakokoelmaa Afganistanista 60/70-luvulta on vaikeaa uskoa todeksi - levykauppoja, huippumuotia, road trippejä, naiset ja miehet hengailemassa keskenään, turismia - minihameita. Yli 30 vuotta sotaa, ja koko maa on täysin päälaellaan. Kysyin eilen kollegaltani, uskooko hän että Talebanit tulisivat vielä takaisin valtaan täällä. Hän sanoi, että Afganistan on sellainen maa, jossa mitä tahansa voi tapahtua silmänräpäyksessä ja kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Kaikki on mahdollista.
"Koko kaupunki on shokissa" on ehkä vähän yliampuvaa medialta - koko kaupungin pitäisi olla enemmänkin shokissa jokapäiväisistä pommeista, mutta epätavallistahan tämä on. Itseänikin kiinnostaa mikä meininki naisella oli, ja onko hän afgaani vai ulkomaalainen.
Kabulissa vielä 70-luvulla minihameet ja paljaat sääret olivat ihan normaaleja. Ajat ovat muuttuneet, siinä samalla vaatetus ja naisia koskevat normit. Minua ärsyttää, kun jotkut vetoavat "Afganistanissa käytettiin ennen minihameita, nyt kaikki naiset hunnutetaan, mitä sortoa" -argumenttiin. Aivain kuin minihame olisi kehityksen tai naisten oikeuksien mittari ja päähuivi jotenkin automaattisesti alistava. Kuitenkin, tässä asiassa feministiminäni menee solmuun - minihame argumentti ärsyttää, mutta samalla jotenkin komppaan. Arvostan sitä, että naiset saavat laittaa päälleen mitä tahansa haluavat. Jos se on päähuivi, OK, jos se on minihame, OK. Säärikohu osoittaa, miten vahvasti kulttuuri ohjaa ja rajaa vaatetusta. Sama juttu tietysti kaikissa maissa, mutta joillain on enemmän valinnanvapautta.
 |
| Afganistanin lentoemäntiä 70-luvulla. |
Tästä tapauksesta myös Turkin lehdistö on uutisoinut laajasti: "koko maailma shokissa tämän naisen teosta" :)
ReplyDeleteOikeesti? Voi ei...
DeleteEi näytä olevan kenkiäkään jalassa, vain sukat. Ehkä käveli unissaan tai oli sattunut jotakin.
ReplyDeletesari
Juu joku media myös kirjoitti tästä, että ilman kenkiä, että ehkä naisella joku ongelma.. vaikea sanoa.
DeleteTama minihameet vs. paahuivit asia on kimuranttikysymys silla vaikka ei saisi ajatella vaatetuksen olevan asteikko naisten oikeuksista niin vaistamatta sita niin tulee ajateltua lansimaisilla aivoilla, asia on ajankohtainen taalla Turkissa, jossa huivien kayttö on vapautettu asteittain viime vuosina, aiemminhan esim. yliopistoihin ei saanut menna huivissa, samaan aikaan on kuitenkin tapahtunut maassa kehitysta, mika ei ole kovinkaan positiivista.
ReplyDeleteTotta, vaikea asia tämä, asiaa voi pohtia niin monelta eri kannalta.. Toisaalta vaikka naiset saavat ja voivat valita mitä laittavat päälleen, niin se valinta on kuitenkin usein yhteiskunnallisesti rajattu vallitsevien normien ja käsitysten mukaan. Pätee ihan joka yhteiskunnassa.
DeleteEnpä olisi arvannut, että Kabulissa oli ennen minihameita. Taas sain uutta tietoa maailmalta :)
ReplyDeleteNiinpä, ei tule mieleen kun katsoo kuvia nykypäivästä, niin isoja muutoksia.
DeleteSiis wou noita vanhoja kuvia - näyttää ihan, vaikkapa Suomelta! Uskomatonta, miten paljon asiat ovat muuttuneet näinkin lyhyessä ajassa.
ReplyDeleteMua kiinnostaisi talebanien historia, mistä ne on "tulleet" ja miksi ne pääsivät valtaan in the first place? jos tiedät asiasta jotain, kirjoita siitä joskus :) Toivoo Isosisko.
Niin erilaista! Talibanien tarina on pitkä tarina, siitä on myös hyviä dokumentteja, esim. yksi ihan OK on tämä National Geographic, Inside the Taliban, sen voi katsoa netissä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLC8281C21D6E99546
DeleteHei !
ReplyDeleteKiitos sivistävästä blogista Afganistanin tämän päivän tilanteesta!
Nyt en ymmärrä minkä takia tämä minihame/huntu asia on millään lailla vaikea? Ainoa tasa-arvoinen vaihtoehto on, että saa pukeutua kuten haluaa, eikö? Länsimaalainen raja normille kulkee naisella bikinissä. Minkä takia me länsimaalaisina rajaisimme sen Afganistanissa huntuun tai pitkään hameeseen?
Ymmärrän maassa maan tavalla mentaliteetin, mutta eikö tasa-arvoisen tavoitteen tulisi edelleen olla bikinissä? Vaikka se ei olisikaan tyylikästä... ;-)
Paikallisia tapoja ja normeja omaksutaan siellä ollessa ja samalla sitä rakentaa ymmärryksen ja hyväksynnän niitä kohtaan. Ihanteen rajat hämärtyy?
Katja - Tässä ja Nyt: Afganistanin historiaa voi opiskella vaikkapa lukemalla Khaled Hosseinin kirjoja. Suosittelen lämpimästi!
Afganistanin kohtalo on hämmentävä. Harvan valtion matka on johtanut 1960-luvulta kivikaudelle.
- Kari
Hei Kari, kiitti kommentista!
DeleteMinihame/huntu-juttu on vaikea, koska meidän on helppo ajatella, että hunnutetut naiset ovat alistettuja ja heitä sorretaan, vaikka kuitenkin jotkut naiset valitsevat hunnun käytön ja pitävät sitä mielellään, ja kokisivat bikinien tai minihameen käytön todella naisia alistavaksi ja ahdistavaksi.
Khaled Hosseinin kirjat ovat tosiaan hyviä, on myös paljon hyviä dokumentteja joista oppii paljon, linkkasin ylhäällä yhden. Tosiaan, outoa miten maa voi muuttua niin paljon 40 vuodessa.. Kaikki on mahdollista, kuten kollegani sanoi.
Aina tulee blogisi mieleen, kun uutisissa törmää Afganistaniin liittyviin asioihin.
ReplyDeleteBlogisi on järkyttävä, mutta niin mieltäavartava. Jotenkin ihan absurdia ajatuskin, että ihmiset elävät tuollaisessa maailmassa. Varsinkin, kun sinä olet siellä hyväosaisena suomalaisena vapaaehtoisesti, ja toisilla ei ole varaa valita asuinpaikkaansa tai olojaan.
Kiitos! On se välillä aika absurdia. Totta, voin lähteä milloin haluan, mutta valitettavasti paikallisilla ei ole vaihtoehtoja.
DeleteAbsurdia tuossa on se, kun Kabulissa yksi nainen kävelee kadulla sukkasillaan ja sääret paljaana, niin eräs nuori journalisti saa siitä shokin, vetää kameran esiin ja kuvaa levitetään netissä puolen maailman katsottavaksi. So what?
ReplyDeleteSurullista, että kukaan alle 40-vuotias afganilainen ei ole kokenut mitään muuta kuin sotaa ja väkivaltaa, eikä tiedä mitään edes oman maansa vanhasta tuhotusta korkeakulttuurista, esimerkiksi kirjallisuudesta, teatteritaiteesta tai kuvaamataiteesta. Afganilaista kulttuuria ylläpitävät edelleen esimerkiksi Saksassa maanpaossa olevat sivistyneet afganilaiset.
Totta, nauratti vähän nämä "the whole city is in shock" -uutisoinnit! On kyllä surullista miten niin monen elämä on ollut vain sotaa, suuri osa on ollut joko maanpaossa pitkään tai elänyt konfliktin keskellä.
Delete