Pieniä asioita

Miniloma Delhissä oli virkistävä. Siellä taas huomasin pienten asioiden merkityksen. Kun olin taksissa, ja kuski rullasi ikkunan alas ja ulkoilma kiersi autossa, oli aika mahtava fiilis. Kabulissa autoni ikkunat eivät edes aukea, mutta ah sitä tunnetta kun Delhin (hyvin saastunut) ilma tuuletti hiuksia. Autoriksassa vapaudentunne vasta huimaava olikin. Ja ravintolassa ja kahvilassa, kun ei koko ajan tarvinnut pelätä josko joku räjäyttää itsensä.

Delhin pyöräriksassa.

Matkalla Delhiin Kabulin lentokentällä tapahtui jotain epätavallista. Jonotin passintarkastukseen, kun lentokenttävirkailija tuli huitomaan, että hei, sinä siellä, et voi tuoda laukkuasi mukaan. Katsoin hölmistyneenä naista ja selitin, että ihan tavallinen reppuhan tämä, hyvin mahtuu koneeseen. Hän selitti, että ongelma on ruumaan laitetussa matkalaukussa, ja että minun piti mennä hänen mukaansa selvittämään asiaa.

Tässä vaiheessa mieleni valtasi Bangkok Hilton -visio: nyt se tapahtui, asia jota olen pelännyt siitä lähtien kun katsoin Bangkok Hiltonin - joku laittoi heroiinia matkalaukkuuni ja kukaan ei tietenkään uskoisi "en ole ikinä nähnytkään" -selitystäni. Tulen viettämään 20 vuotta afgaanivankilassa, jonne äiti tulee visiitille ja tuo minulle saippuaa ja viltin.

Nainen vei minut lentokentän turvallisuusosaston takahuoneeseen, jossa ruumaan menevät laukut skannataan. Huoneessa mies osoitti punaista laukkuani ja kysyi, onko se minun. Sanoin että juu ja olin valmis avaamaan sen, mutta mies sanoi etten saa koskea. Hän kertoi minulle, että näyttää siltä että kannan mukanani sota/armeijakalustoa. Ma'm, do you work for the military? No en todellakaan, ja kysyin että mitä military-kamaa muka. Mies mainitsi jotain luodeista, jolloin asia valkeni:

Viime helmikuussa olin hiihtolomalla Bamyanin maakunnassa, josta kirjoitin lyhyesti täällä (ja juuri tajusin etten koskaan kirjoittanut matkasta tarkemmin vaikka piti, vieläkin yksi elämäni huippumatkoista). Kävimme vanhalla miinakentällä, jossa oli kaikenlaista armeijasälää kasoissa, romua, roskakasoja. Otimme "matkamuistoksi" muutaman tyhjän metallisen luotijutun (bullet shell, en tiedä edes mikä suomeksi). Tämä oli sitten punaisessa matkalaukussani, jota en ole käyttänyt helmikuun jälkeen. Note to self: tutki ja tyhjennä matkalaukku ennen kuin pakkaat.

En muistanut koko metallisen miniosan olemassaoloa. Securitymies oli aika vakavana, ja sanoi että military-tavaroiden vieminen maasta on laitonta. Selitin, että en tiennyt että se oli laukussani, ja ihan vaan turistimielessä se oli kerätty mukaan. No, jonkun raportin he asiasta tekivät ja takavarikoivat arvoesineeni, mutta pääsin kuitenkin lennolle. Pieni juttu, iso häly. Hyvä tietää, että laukut tarkastetaan noin tarkasti.

Bamyanin tankki.

Kabulissa taas räjähtelee pommeja tiheään. Tätä juttua kirjoittaessani taas räjähti itsemurhapommi, kohteena afgaanisotilaiden bussi. Torstai-iltana talibanien 16-vuotias itsemurhapommittaja iski ranskalaisen koulun auditorioon, jossa oli meneillään teatteriesitys nimeltä Sydämenlyönti. Hiljaisuus räjähdyksen jälkeen - näytelmä kertoi itsemurhapommittajista.

Ainakin yksi saksalainen kuoli hyökkäyksessä, ja monia haavoittui vakavasti. Olen itse käynyt useasti tässä paikassa - se on kaunis tila, jossa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, konsertteja ja näytelmiä. Mm. tämä afgaanimusiikkiesitys, josta kerroin viime vuonna, oli kyseisessä paikassa. Hyvä ystäväni oli teatterissa torstaina, kun pommi räjähti. Hän on kunnossa, koska oli päättänyt istua salin oikeassa laidassa. Hänen kaverinsa halusi aluksi istua vasemmalla puolella, jossa 16-vuotias räjäytti itsensä. Kaverini oli kuitenkin halunnut mennä istumaan muualle. Näin pieniä asioita - miten yksi pienikin päätös voi määrätä koko elämän kulun.

Tanssiesitys auditoriossa, jossa 16-vuotias poika räjäytti itsensä torstaina

Sama kaverini oli Serena-hotellissa, kun sinne hyökättiin maaliskuussa. Kun miehet alkoivat ampua ruokailijoita, kaverini oli ollut hotellin kahviossa, ei ravintolassa, koska halusi syödä jotain kevyempää. Pieni päätös, iso seuraus. En tiedä, onko hän hyvin epäonnekas ihminen, vai ehkä maailman onnekkain.