Mikä isyysloma?

Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun miespuolisen paikallisen kollegani kanssa isyyslomasta. YK:lla isät saavat noin kuukauden isyyslomaa (äideille suodaan lomaa huimat 4 kk). Kysyin, onko hän käyttänyt isyyslomiaan. Ei ole. Kysyin että no miksi, johon mies selitti jotain epämääräistä että "kyllähän niitä lomia voisi pitää kun ne on meille annettu, en ole vaan vielä tähän mennessä pitänyt." Yleensä afgaanifirmoilla tai järjestöillä ei ole isyyslomakäytäntöä.

Aivan mahtavat julisteet jotka sain YK:n Väestörahasto UNFPA:lta. Ne ovat näyttävästi esillä toimistossani.

Kun kysyin, miksi hänen mielestään isyysloma on edes olemassa, hän ei tiennyt mitä sanoa. Hyvä kysymys, hän sanoi ja alkoi oikeasti miettiä asiaa. Kun kysyin, mitä tekisit isyyslomalla jos käyttäisit sitä, hän sanoi että aina kotoa löytyy jotain pientä korjattavaa, yleistä hengailua, sukulaisten ja kavereiden kanssa seurustelemista. Kun kysyin, entä jos isyysloman aikana auttaisi vaimoa lastenhoidossa, siivoamisessa ja ruuanlaitossa, sain vastaan hyvin hämmentyneen ilmeen. Miehet eivät siivoa tai hoida lapsia. Siis kunnon miehet. Tiesin jo etukäteen hänen vastauksensa, mutta kunhan halusin silti kysellä - olen välillä ärsyttävä sillä tavalla.



Kyselin toiseltakin kollegaltani isyysloman vietosta. Hän oli kuulemma pitänyt isyyslomansa aina. Silti - isyysloman pointti ei ole osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon. Se on vain extralomaa. Monille miehille on todella noloa jos muut saisivat tietää että he auttavat kotona tasavertaisesti vaimojaan.

Afganistanissa rittää paljon tekemistä sukupuoliroolien höllentämisessä. Monet miehet varmasti haluaisivat auttaa kotona, tehdä ruokaa tai hoivata lapsia, mutta näiden asioiden tekeminen kyseenalaistasi koko miehuuden ja maskuliinisuuden. Haluan ajatella, että suljettujen ovien takana miehet hämmentävät munakoisopataa ja heittävät pyykkiä koneeseen.

Kollegani sanoi, ettei ole ikinä vaihtanut vaippaa. Hänellä on viisi lasta. Vaipan vaihtaminen on naisten työtä, ei sovi miehille.



Yhdellä kollegallani on käyttämättä 80 vuosilomapäivää. 80! Kun mietin asiaa, kyse ei ole siitä etteikö tyyppi voisi kadota työpaikalta viikoksi aina silloin tällöin. Mutta se olisi hänelle varmasti vaan tosi tylsää - mitä hän tekisi kotona kaikki päivät? Toimistossa on kaverit, juttuseuraa, miehet, lounastauot, sosiaalinen elämä.

Monet miehet käyvät vapaasti töissä, mutta samat miehet eivät hyväksy, että vaimo lähtisi kotoa ilman heidän lupaansa. Tämä on todella yleinen käytäntö - naisten tulee kysyä lupa miehiltään ennen kuin menevät esimerkiksi markkinoille ostamaan vihanneksia. Jos mies on töissä, vaimo soittaa hänelle ja kysyy luvan. Ja en siis puhu mistään lukutaidottomista, maalla asuvista afgaaneista, vaan ihan niistä, jotka ovat lääkäreitä moderneissa sairaaloissa ja projektikoordinaattoreita YK:lla.



Sanoin kollegoilleni että miten niin naisten täytyy kysyä teiltä lupa, hehän ovat ihmisiä siinä missä tekin ja heillä on oikeus tehdä omia pääätöksiä ja poistua kotoaan? Kyse on kuulemma kunnioituksesta miehiä kohtaan eikä siinä ole mitään outoa. Työpaikan naiset vahvistivat tämän - luvan kysyminen on ihan normisettiä.

Erään uuden tutkimuksen mukaan 50% afgaaninaisista poistuu kotoaan korkeintaan neljä kertaa kuukaudessa ja 12% ei poistu koskaan kotoaan. 12 prosenttia! Niistä jotka joskus poistuu, 53% käyttää aina kasvot peittävää burkhaa.

Mieti, jos sinä olisit yksi niistä kymmenestä, joka ei ikinä poistu kotoaan? En osaa edes kuvitella.