Viime aikoina

Olen ollut takaisin Kabulissa vähän yli viikon ja ehtinyt jo nähdä ja kokea vaikka mitä. Kuten:

Kevään. Kolmen viikon aikana kun olin poissa, tänne on tullut kevät. Tai melkein kesä. Kukat kukkivat, minttu kasvaa pihalla, kahvitauko vietetään ulkona auringonpaisteessa.



Aamiaisen vanhan ystävän kanssa. Hassu juttu, hän on asunut Washington D.C:ssä jo melkein kaksi vuotta Kabulista lähdettyään, mutta näen häntä useammin kuin monia Kabulin ystäviäni. Onneksi hänellä on työ joka kuljettaa Kabuliin säännöllisin väliajoin, jolloin brunsseilemme Kabulin Serena-hotellissa. Köyhiä ritareita, mansikoita, pannullinen kahvia, vanha ystävä, auringonpaiste - aika täydellinen aamu.





Nämä Kabulia ympäröivät vuoret, jotka jaksavat vieläkin hätkähdyttää neljän vuoden jälkeen, aina kun laskeudun Kabulin lentokentälle. Usein olen nukkumassa ja horroksessa, ja kun avaan silmät, ikkunasta avautuu tämä ja antaa melkein aina taas uuden merkityksen melkein kaikelle:



Uusi huppari. En käytä huppareita oikein ikinä, mutta kun nyt löysin tämän timantin, suunta muuttuu:



Karjalanpiirakoita ja pinkkiä cavaa kaverin luona.


Miesillallisen Kabulin 60-luvun legendahotellissa. Täällä on miehiä joka puolella, aina, varsinkin klo 19 jälkeen järjestettävissä työjutuissa. Viini ei virrannut mutta naan-leipä oli hyvää.

Bros and bling.

Päätöksen juosta Kabulin Kymppi. En ole ikinä juossut 10 kilometriä ja aikaa treenata on kolme viikkoa, eli jos teillä on siellä jotain kultaisia juoksuvinkkejä, laittakaapa jakoon. Mielelläni otan vastaan myös timanttisia biisiehdotuksia Spotify-juoksulistaan, joka inspiroi juoksemaan 10 kilometriä, eli varmaan 20 kertaa rinkiä Amerikan lähetystön ympäri.



Kadonnenn veitsen mysteerin. Kummallisin juttu: omistan tasan yhden veitsen, jota käytän ja rakastan joka päivä - Ikeasta ostettu ja Suomesta tuotu keittiöveitsi. Jätin sen aamulla kiivien leikkaamisen jälkeen tiskipöydälle, ja kun tulin kotiin illalla, veitsi on kadonnut. Etsin joka puolelta, mutta ei missään. Siivooja ei ole nähnyt kuulemma. Onko jollain jotain loogista selitystä, mitä tapahtui? En usko, että kukaan veisi sitä kämpästäni, jossa lojuu kaksi uutta iPhone 6:ta ja satoja dollareita käteistä. Tai tarvii jollain olla melko omituiset ja tietyt tarpeet. Tai joku jossain parhaillaan lavastaa minua murhaajaksi? Kuulostaa aika first world probleemalta, mutta keittiöveitsi oli yksi tärkeimmistä asioista kotonani, ja täällä on aika vaikea hankkia uutta. En voi vaan mennä K-kauppaan ostamaan uutta. Nyyh.

Ihanan illallisen kavereiden ja Magnersin kanssa. Magners on ehkä yksi lempijuomiani ikinä, ja sitä saa Kabulissa harvoin. Siitähän riemu repesi (+ maha, koska itsehillintä on näköjään mahdotonta Kabulin ihanassa ja harvinaisessa aasialaisessa ravintolassa, jossa tarjoillaan mm. tofua ja kimchiä).



Vasta viikko takana, ja kaikenlaista kivaa. Kabulin kevättä.