Olen elämäni aikana muuttanut aika moneen uuteen paikkaan, pakannut tavarani, purkanut ne, aloittanut alusta. Muutin 17-vuotiaana yksin vaihto-oppilaana Minnesotaan ja 19-vuotiaana Isoon-Britanniaan. 21-vuotiaana ja taas 23-vuotiaana Prahaan. 24-vuotiaana Lontooseen. 26-vuotiaana New Delhiin. 27-vuotiaana Kabuliin. Nyt 31-vuotiaana vähäksi aikaa Teheraniin.
Olen oppinut, mikä on itselleni oikeasti tärkeää ja minkälaiset asiat luovat kodin, miten tilapäinen se onkaan. Tietenkin ihmiset ovat tärkeimpiä kaikissa paikoissa, mutta listaan tässä materiaalisia asioita.
En matkusta mihinkään ilman kynttilöitä ja tulitikkurasiaa. Afganistanin "pakolaukussani" oli mukana tuikkukynttilä ja tulitikut - en tiedä ajattelinko sen tunnelmanluomisen kautta jossain vakavassa evakuointitilanteessa vai jonkinlaisena "kun helikopteri hajoaa erämaahan, voin tehdä tulen" -ajatteluna. Molemmat vaihtoehdot kumpuaa kuitenkin samasta logiikasta.
Teheraaniin muuttaessani yksi ensimmäisistä asioista (kohdan nro 3 kanssa) oli tuikkukynttilöiden ostaminen. Mikään ei luo lohduttavaa ja rauhoittavaa tunnelmaa samalla tavalla kuin kynttilänvalo. Vaikka uusi kotini olisi minkälainen mörskä tahansa, kynttilänvalossa kaikki näyttää aina paljon paremmalta. Tulitikun raapaisun tuoksu on myös lempituoksuni.
Nämä eivät myöskään koskaan jää kotiin, ellei ole ihan pakko. Tuon omat lakanani, vaikka tilapäiskämpässä olisikin valmiiksi lakanat. Olen rakastunut näihin nykyisiin pellavalakanoihini (tietenkin jos kirjoittaa blogia, pitää omistaa pellavalakanat), ja en jätä niitä mihinkään.
Missä tahansa asunkin, sieltä pitää saada tuoreita vihanneksia. Tämä on oikeasti huipputärkeää. Iranissa ja Afganistanissa ei kovin paljon syödä kasvisruokaa, joten teen itse usein ruokani. Syön mielelläni salaattia joka ilta, enkä kyllästy siihen koskaan. Maakuntamatkoilla Afganistanissa pakkasin laukkuuni aina muutaman kurkun, paprikan ja omenan, ihan varmuuden vuoksi. Jos elämässä ei olisi kurkkua, se olisi paljon synkempää.
Keho ja mieli oireilee ilman joogaa kun se on kerran koukussa. Joogata voi ilman mattoakin, mutta se on vähän vaikeampaa kun kädet liukuu ja naamaa vastassa on likainen kokolattiamatto.
Musiikkia pitää kuunnella joka ilta tai muuten tuntuu, että jotain puuttuu. Iraniin muuttaessa en tajunnut, että Spotify on monien muiden internetpalvelujen tavoin blokattu. Olin ladannut offline-tilaan vain yhden musiikkilistan, joten kuuntelin samaa listaa kaksi kuukautta putkeen. Silti parempaa kuin hiljaiset illat.
Mihin tahansa matkustankin tai miten täynnä laukku jo on, pakkaan mukaan omat pesuaineeni. Lushin pikkusaippua mukana huonoimmastakin läävästä tulee vähän luksuksempi.
Aamu Elämä ei lähde käyntiin ilman kunnon kahvia, joten etsin useimmiten ensimmäiseksi uudesta kotikaupungista kunnon kahvintekovälineet ja kahvikupin. Afganistanissa ja Iranissa ei hirveästi juoda kahvia vaan teetä tarjoillaan joka puolella. Afganistanissa vihreää teetä ja Iranissa aina mustaa. Olen tottunut pakkaamaan mukaani pienen purkin Nescafe Gold -pikakahvia maakunta- ja syrjäseutumatkoille. Nescafe Gold on aika pahaa, mutta kahvi on huonoimmillaankin joskus parasta, mitä voi olla.
Mitä teidän elämän selviytymissettiin kuuluu?
Olen oppinut, mikä on itselleni oikeasti tärkeää ja minkälaiset asiat luovat kodin, miten tilapäinen se onkaan. Tietenkin ihmiset ovat tärkeimpiä kaikissa paikoissa, mutta listaan tässä materiaalisia asioita.
Top-7 listani hyvään elämään:
1) Kynttilät
En matkusta mihinkään ilman kynttilöitä ja tulitikkurasiaa. Afganistanin "pakolaukussani" oli mukana tuikkukynttilä ja tulitikut - en tiedä ajattelinko sen tunnelmanluomisen kautta jossain vakavassa evakuointitilanteessa vai jonkinlaisena "kun helikopteri hajoaa erämaahan, voin tehdä tulen" -ajatteluna. Molemmat vaihtoehdot kumpuaa kuitenkin samasta logiikasta.
Teheraaniin muuttaessani yksi ensimmäisistä asioista (kohdan nro 3 kanssa) oli tuikkukynttilöiden ostaminen. Mikään ei luo lohduttavaa ja rauhoittavaa tunnelmaa samalla tavalla kuin kynttilänvalo. Vaikka uusi kotini olisi minkälainen mörskä tahansa, kynttilänvalossa kaikki näyttää aina paljon paremmalta. Tulitikun raapaisun tuoksu on myös lempituoksuni.
2) Omat puhtaat lakanat
Nämä eivät myöskään koskaan jää kotiin, ellei ole ihan pakko. Tuon omat lakanani, vaikka tilapäiskämpässä olisikin valmiiksi lakanat. Olen rakastunut näihin nykyisiin pellavalakanoihini (tietenkin jos kirjoittaa blogia, pitää omistaa pellavalakanat), ja en jätä niitä mihinkään.
3) Vihannekset ja hedelmät
Missä tahansa asunkin, sieltä pitää saada tuoreita vihanneksia. Tämä on oikeasti huipputärkeää. Iranissa ja Afganistanissa ei kovin paljon syödä kasvisruokaa, joten teen itse usein ruokani. Syön mielelläni salaattia joka ilta, enkä kyllästy siihen koskaan. Maakuntamatkoilla Afganistanissa pakkasin laukkuuni aina muutaman kurkun, paprikan ja omenan, ihan varmuuden vuoksi. Jos elämässä ei olisi kurkkua, se olisi paljon synkempää.
4) Joogamatto
Keho ja mieli oireilee ilman joogaa kun se on kerran koukussa. Joogata voi ilman mattoakin, mutta se on vähän vaikeampaa kun kädet liukuu ja naamaa vastassa on likainen kokolattiamatto.
5) Musiikki
 |
| Teheranin väliaikaiskämppäni opiskelija-asuntolassa. |
Musiikkia pitää kuunnella joka ilta tai muuten tuntuu, että jotain puuttuu. Iraniin muuttaessa en tajunnut, että Spotify on monien muiden internetpalvelujen tavoin blokattu. Olin ladannut offline-tilaan vain yhden musiikkilistan, joten kuuntelin samaa listaa kaksi kuukautta putkeen. Silti parempaa kuin hiljaiset illat.
6) Omat saippuat
Mihin tahansa matkustankin tai miten täynnä laukku jo on, pakkaan mukaan omat pesuaineeni. Lushin pikkusaippua mukana huonoimmastakin läävästä tulee vähän luksuksempi.
7) Kahvi (ja tee)
Mitä teidän elämän selviytymissettiin kuuluu?
Näin kun on koko ikänsä asunut Suomessa ja vaihtanut paikkakuntaakin vain kerran, luettelosi muutoista kuulosti jo ihan riittävän eksoottiselta kaikkeen muuhun lukemaani verrattuna. Minulla on täällä vaikka kävisin vain äidillä kylässä, aina mukana luettavaa ja mielellään käsityö. Näillä minä selviän, kun kaikkea muuta on aina saatavissa. Ei täällä siis oikein selviytymissettiä tarvitse, mutta hauska on katsoa, mitä muut kirjoittavat.
ReplyDeleteJotain luettavaa kyllä pitää olla! Otan Suomesta melkein aina jonkun lehden tai kirjan mukaan. Joskus se on vaan kiva että on lehtiä tai kirjoja "sisustuselementteinä", vaikkei niitä aina ehtisi lukea :)
DeleteTuo kynttilä-juttu varsinkin on aika ihana juttu :)
ReplyDeleteKynttilöitä pitää olla, paljon ja jokapuolella! :) paitsi joskus ihan yksi tuikkukin riittää.
DeleteJotenkin tosi ihana postaus - pienistä asioistahan se hyvä elämä ja kotoisa olo syntyy :) Hurjan monta kertaa oot kyllä myös muuttanut maasta toiseen!
ReplyDeleteKiitos! Tosiaan pienistä asioista tulee joskus niitä suuria.
DeleteMinustakin oli ihanaa lukea naista pienista asioista, jotka kuitenkin jokaisella on omanlaisensa ja tuovat sen tarkean vivahteen elamaan. Naita on varmaan itsellakin, mita reissuihin ja lukuisiin muuttoihin tulee, mutta ei jostain syysta tule yhtaan asiaa mieleen. Kosteusvoide, jos ei ole trooppisesta ilmastosta kyse :D
ReplyDeleteKiitos Irina! Juu, kosteusvoide todellakin! Sitä meni Iranissa paljon enemmän kuin muualla, enkä ollut tajunnut pakata sitä mukaan.
DeleteSun blogia on aina yhtä ihana lukea, kiitos siitä! Sun listalta löytyy muutamia samoja asioita, joita itsekin kantaisin, ja olen kantanut mukanani asuessani tai reissatessani maailmalla; eli omat lakanat ja erityisesti kahvi on aivan ehdoton! Sen lisäksi ehdottomasti villasukat, jotakin luettavaa, suomalaista lakritsia ja pieni käsi- ja huulirasva - niillä pärjää. Kynttilät oli myös ihan hyvä vinkki ;)
ReplyDeleteOo, kiitos Jenni! <3 Villasukat, todellakin! Olen myös oikea huulirasvaaddikti, en voi elää ilman Blistexiä.
DeleteMulla on pakko olla muistikirja johon voi kirjoittaa tärkeita ja ei tärkeita asioita, jotain lukemista ja huulipuna sekä kosteusvoide.
ReplyDeleteHyvä lista! Itseltäni puuttuu muistikirja, olisi kyllä hyvä olla mukana! Kännykkään on aika tylsä laittaa aina juttuja ylös.
DeleteKynttilöitä on myös mulla aina mukana
ReplyDeleteMusiikkia samoin
Villasukat
Viinipullonavaaja
Kalenteri/muistikirja ja lyijykynä
Viinipullonavaaja! Jes! Liian monta kertaa olen yrittänyt avata pulloa a) YouTubesta löytyvän videon avulla, jossa pullo avataan kengän avulla hakkaamaalla seinään ja b) koska se ei toimi ikinä, painan korkin pullon sisään.
DeleteMe on kerran avattu viinipullo nakuttamalla sitä puun kylkeen. Kesti kyllä aika kauan, mutta aukesi😄
DeleteTuo sun lista kuulostaa kyllä toimivalta ja terapeuttiseltakin.
Villasukat, viltti, aurinkolasit, huulirasva, korvakuulokkeet, fleecehuppari. Ja kaikki nämä vaikka olen muuttanut aina vain trooppisiin paikkoihin :D
ReplyDeleteTodellakin, ihania asioita listalla! <3
DeleteEnsireaktioni seuraavaan kirjoittamaasi lauseeseen oli hihitys, sitten repesin: "Jos elämässä ei olisi kurkkua, se olisi paljon synkempää". Terv. "Tiltu"
ReplyDelete:D Kurkku on elintärkeää.
DeleteVähempi on enempi loistaa elämässäsi, kuten myös. Mukana aina korvatulpat, joskin niiden käyttöä tulee harkita ympäristön tuttuudenkin mukaan, sillä on tilanteita ja paikkoja, jolloin kuulo on hyvä olla herkässä. Tilkka fairya ja rätti eivät vie tilaa laukussa, jos on tiedossa majoittuminen tuntemattomaan. Näillä hyvin pienillä siivousvälineillä saa taikoja aikaan, ja koti on valmis, missä milloinkin. Hyvää alkavaa vuotta!
ReplyDeleteEn ole vielä ikinä oppinut käyttämään korvatulppia, jotenkin ne ei ikinä sovi korvaani vaan tulevat aina ulos. Hyvä idea rätistä! Ihanaa alkavaa vuotta sinulle myös! :)
DeleteSilkkimakuupussi (on ollut korvaamaton useillakin reissuilla), tyynyliina, villasukat (ei väliä, miten lämpimään on menossa). Muuttaessa (erityisesti paikkoihin joissa sisälämpötila saattaa pudota alle 18C) kunnon untuvapeitto maksaa itsensä takaisin, samoin kunnon kerrasto.
ReplyDeleteVähän taas huolestuttaa, nimittäin se tilanne siellä Iranissa.
ReplyDeleteVaikuttaako se mitenkään sinun oloosi siellä?
Omat lakanat (nyt Uudessa-Seelannissa mukana Marimekkoa ja Finlaysonia), kahvimuki, muumi-käsipyyhe, villasukat ja espresso/mutteripannu! Usein myös rasia salmiakkia :)
ReplyDeleteTämän vuoden annassa nro 1 on juttu kabulilaisesta naisten ravintolasta. Hienoa että tällainen on tehty.
ReplyDeleteHeippa! Olen lukenut blogiasi pitkään mutta vasta nyt kirjoitan kommenttia ensimmäistä kertaa. Blogisi on ehdottomasti yksi lemppareistani, tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa sekä ennen kaikkea tarinoiden sisällöstä. Olen oppinut ihan valtavasti Kabulista ja Afganistanista sun blogin kautta. En itse asiassa ennen en juurikaan tiennyt muuta kuin sen, mitä media kertoo eli sotaa ja sekasortoa koko maa täynnä. On myös ollut todella mielenkiintoista seurata siirtymistäsi Iraniin. Toivottavasti blogi on vain tauolla ja tarinoita on vielä tulossa lisää. :) Toivottavasti siellä on myös kaikki hyvin!
ReplyDelete