No, ehkä ette jos ette ole samanlaisia introverttiydessä iloisesti pesiviä kottaraisia kuin minä.
Olen viime aikoina tarkkaillut olotilojani, ja huomannut että olen usein töistä tullessa tosi väsynyt. Siis tosi väsynyt. Yleensä töistä kotiin lähtiessä olen vielä melko täynnä energiaa ja optimismia jatkuvasta päivästä, illasta ja tulevista mahdollisuuksista. Viime aikoina olen kärsinyt jo pahasta pään jomotuksesta jo taksissa matkalla kotiin, ja ainoa asia, jonka jaksan kotona tehdä, on kuppi rooibos-teetä ja Daim-suklaan syöminen viltin alla.
Uskon, että siitä tietää, että on elämässä oikealla polulla, kun tekemisestä saa lisää energiaa, eikä tekeminen vie sitä pois. Inspiraatio ruokkii itseään. Kun tekee sitä, mitä rakastaa ja mitä kuuluu tehdä, asiat soljuvat. Ei ole vastustusta, vaan kaikki lainehtii ilman pakottamista. Effortless.
Tänään vietin koko päivän joko tapaamisissa tai matkalla niihin, kello kahdeksasta kuuteen. Yleensä ne päivät, jolloin ei ole tapaamisia, ovat parhaita. Ei siksi, että tapaamiset olisivat jotenkin tylsiä (tänään esimerkiksi opin paljon ihmiskaupasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta), vaan siksi, että ainainen vireänä ja reagoivana oleminen on rasittavaa, ihan sama mikä seura tai teema kyseessä.
Googlasin muuten kottaraisen heti tuon ylhäällä olevan vertaukseni jälkeen, ja sain tietää muun muassa tämän:
Ennen uuden pesän rakentamista kottaraisella on tapana viskata edellisvuoden rojut pöntöstä pois.
Kottaraisetkin konmarittaa!
Opin myös tämän:
Kottaraisten ahdingosta syytettiin ranskalaisia ja belgialaisia. Ranskalaiset näet eliminoivat lentokoneesta suihkutetuilla myrkyillä miljoonia kottaraisia.
Nyt ahdistaa vielä enemmän. Ihmiset.
Kevyempää viikonloppua!
Post a Comment