Kabulin kemut

Saavuin vihdoin Kabuliin eilen. Kun kävelin lentokentän ovista ulos, en ihan tajunnut, että Kabul on nyt tässä. Asun Afganistanissa. En oikein vieläkään tajua sitä.

Ekat näkymät kun heräsin Afganistanin yläpuolella.

Löysin kuskin Kabulin kentältä, ja kuski löysi uuteen osoitteeseeni 1001-postinumerossa. Uudessa kodissani on korkeat ja isot huoneet, kiva puutarha ja isot kylppärit. Yhden torakankin näin. Ja kissanpennnun, joka livahti ikkunasta salakavalasti sisään syömään spagettia.

Kabulin elämä alkoi juhlavissa tunnelmissa, sillä heti ekana iltana sain kutsun ulkomaalaisten illanistujaisiin. Muutama Kabulissa asuva ulkomaalainen oli aikaisemmin kehottanut tuomaan maahan sallitut kaksi pulloa alkoholia, vaikkei itse joisikaan. Alkoholi on Afganistanissa periaatteessa kielletty, vaikka sitä saakin joistain ravintoloista ja baareista. Suurlähetyistöissä alkoholi kuulemma virtaa vapaammin.

Dubain lentokentältä mukaan lähti siis pullo vodkaa (jota vihaan). Juhlavieraat Kabulin puutarhassa olivat erittäin innoissaan tuliaisesta.

Finlandiaa Dubaista.

Bileet olivat rennot: puutarhassa oli tyynyjä ja mattoja, tarjolla Bacardi-smoothieita, vodkaa, banaanipannareita, leipää ja sipsejä. Oli ikävä Ranch-dippiä. Shisha-piippu teki kierroksia.

Koska turvallisuustilanne on pahentunut, monet ulkomaalaiset eivät mene enää ulos syömään ja juomaan yhtä usein, vaan tapaavat toisten kodeissa. Ihan rentoa meininkiä ja samanlaista juhlintaa kuin muuallakin, paitsi näissä kemuissa vieraat jakavat kokemuksiaan pommituksista ja itsemurhaiskuista. Yksi amerikkalainen kertoo: "Niin se toissaviikkoinen isku oli ihan mun naapuritalossa, tulitus jatkui monta tuntia." Toinen jatkaa: "Usein iskut on aamuyöllä, ja silloin se on tosi ärsyttävää, silleen et v***n Taleban, onko pakko herättää aina kesken unien." Sitä odotellessa.