Paniikkini Kabulissa

Kabulista tulee joka päivä vaarallisempi paikka asua. Taliban on luvannut häiritä kaikin mahdollisin tavoin huhtikuun 5. päivän vaaleja ja iskut Kabulissa ja muualla Afganistanissa ovat lisääntyneet.

Vaalijulisteita joka puolella Kabulia.

En ole usein osannut hirveästi pelätä täällä asuessani. Nyt pelkään. Viime torstaina Taliban hyökkäsi hotellin ravintolaan ja ampui yhdeksää ruokailevaa ihmistä päähän, mukaan lukien kahta pientä afgaanityttöä. Viikko aikasemmin ruotsalaista toimittajaa ammuttiin päähän Kabulin keskustassa kun hän oli tekemässä haastatteluja. Tällä viikolla vaalitoimistoon hyökättiin Kabulissa, torille ja pankkiin muualla Afganistanissa. Eilen neljä Talibania hyökkäsi ulkomaalaisten majataloon Kabulissa räjäyttämällä autopommin portilla ja ryntäämällä sisään kivääreillä ja muilla aseilla varusteltuna. Hyökkäyksessä kuoli afgaanityttö ja autonkuljettaja, jotka sattuivat olemaan kadulla pommin räjähtäessä. Tänään Taliban hyökkäsi vaalilautakunnan päämajaan Kabulissa.

Melkein joka päivä kuulen uudesta hyökkäyksestä ja pommituksesta. Kaikkia pelottaa, yksi kämppiksistäni päätti ettei enää voi yöpyä meidän talossa ja muutti kaverin luo. Ne, jotka ajattelivat jäädä tänne vaalien ajaksi, ovat nyt ostamassa lippuja Dubaihin tai Intiaan. Kukaan ei halua jäädä, sillä tilanne menee koko ajan vaarallisempaan päin ja joka päivä tulee selvemmäksi, ettei kukaan ole turvassa ja Taliban kohdistaa hyökkäyksiään ulkomaalaisiin.

Viime viikkojen kiristynyt tilanne ja hyökkäykset aiheuttavat tietynlaista paniikkia, jota en ole tuntenut ennen. Herään yöllä usein kun koirat haukkuvat, ja viime viikolla olen jo useaan otteeseen olettanut, että Taliban on hyökännyt majataloomme. Yhtenä yönnä heräsin ääniin, nousin salamana ylös, ja tajusin ettei minulla ole housuja. Löysin lähimmät mustat housut, menin käytävälle valmiina pakosuunnitelmaan, kun tajusin että kaikki onkin OK. Tästä opin, että Kabulissa on hyvä aina nukkua housut jalassa.

Huoneeni ikkuna.

Kun menen kylpyhuoneeseen, usein luulen että joku hyökkääjä on siellä. Viime viikkoina olen pelännyt liikenteessä, varsinkin ruuhkissa - olen aina täysin varma että joku räjäyttää kohta autopommin. Sama juttu ruokakaupassa, olen yrittänyt vältellä paikkaa parhaani mukaan, koska aina kun olen siellä, luulen että jokainen mies on itsemurhapommittaja. Eilen olin menossa kassalle maksamaan ostoksiani, mutta odottelin tovin muutaman hyllyn takana, koska panikoin kassalla olevista ihmisistä.

Touhussani ei ole enää paljon mitään järkeä, joten on hyvä että lähden pian Kabulista Suomeen lomalle. Odotan kovin innolla sitä vapautta, että saan kävellä vapaasti kaduilla, mennä kahviloihin, ravintoloihin ja ruokakauppoihin ilman että tarvitsee pelätä hyökkäyksiä. Voin nukkua yön rauhassa, ja jokainen odottamaton ääni ei tarkoita sitä, että joku haluaa tappaa minut.

Tänään Kabulin lentokenttä oli kiinni lähellä olevan hyökkäyksen takia. Toivottavasti pääsen lähtemään pois. Tie lentokentälle huolestuttaa - se on aina yksi Kabulin vaarallisimmista teistä. Lentokenttä itsessään huolestuttaa. Jos pääsen Dubaihin asti, huokaisen helpotuksesta, tilaan kahvin ja kiitän onneani. Kuten eräs ranskalaismies on todennut, jokainen päivä on bonus. Kun saavun Helsinki-Vantaalle, en voi edes vielä käsittää sitä tunnetta. Menen R-Kioskille, sitten bussiin, ja kaikki on OK.