Uhkakuvia

Sain tällaista sähköpostia entiseltä työpaikaltani:

	10:50 pm (2 days ago)
to expat, info

Hi Team,

It’s come to our attention that there is a credible threat of increased kidnappings for the next two weeks. The information specifically mentions the targeting of French, American and British citizens. Given that our company policy is to allow staff a great deal personal accountability and freedom of movement, we recommend that all international staff take increased precautions when traveling around Kabul. For example:

1.       Make sure that all car doors are locked at all times

2.       Do NOT walk alone on the streets (you know who you are)

3.       When going to supermarkets or chicken street, please go in a group

4.       Be extra vigilant about choosing your extracurricular activities (now is not the time to walk Kabul wall or go to Qargha lake)

If you have any questions, please feel free to get in touch.

Thank you,

Onneksi en ole ranskalainen, amerikkalainen tai brittiläinen, mutta olen aika varma, etteivät kidnappaajat tarkista uhriensa passeja etukäteen. Kuulin myös tällä viikolla, että tiedustelun mukaan Kabuliin on saapunut kolme autopommia. Kukaan ei tiedä, missä ne ovat ja koska ne räjähtävät, mutta ne tulevat räjähtämään jossain. Tällä viikolla vihdoin sovittiin uudesta presidentistä, hallitusmuodosta ja vallanjakamisdiilistä, ensi viikolla on presidentti Ghanin virkaanastujaiset. Meillä on täysi ulkonaliikkumiskielto päällä ja odotettavissa on, että talibanit ja muut ääriryhmät yrittävät häiritä seremoniaa kaikin mahdollisin tavoin. 

"Meillä on uskottavaa tietoa, että kahden viikon sisällä ehkä joku ulkomaalainen kidnapataan". 

"Kaupunkiin on tullut kolme Toyotaa täynnä räjähteitä" (Melkein jokainen auto Kabulissa on Toyota).

Tiedetään, että uhkia on olemassa, mutta ei tiedetä, missä tai milloin ne realisoituu. Monet usein kysyvät minulta, eikö minua pelota täällä. Totta kai pelottaa välillä, mutta ei elämää voi täydessä pelossa elää 24/7, muuten mistään ei tulisi mitään. En menisi töihin tai ruokakauppaan, en näkisi ikinä kavereitani.

Kuulin eilen yhdestä kollegan kollegasta, jolla oli alituinen pelko siitä, että hänen työkaverinsa leikkaa hänen päänsä irti. Voisin itsekin ajatella, että vihannesmyyjä puukottaa minut huomenna kun menen ostamaan porkkanoita. Autokuskini voi kidnapata minut ja myydä talibaneille. Ryhmä asemiehiä voi tulla ravintolaan ja ampua kaikki ruokailijat, lapsista vanhuksiin. Kaikkea paskaa voi elämässä tapahtua ja tapahtuukin aivan liian usein, hyville ihmisille. Kaikkia riskejä ei vain voi ennakoida. En voi pysyä 200 metrin etäisyydellä kaikista Kabulin Toyotoista. Voin vain toivoa parasta, etten olisi väärässä paikassa väärään aikaan, mutta en voi lopettaa elämistä ennen kuin on sen aika.