Omaloma Vilnassa

Terveisiä Vilnasta! Olen täällä minilomalla itseni kanssa. Yövyn Kempinski-hotellissa, joka on yksi hienoimmista hotelleista, jossa olen ikinä ollut. Tykkään silloin tällöin panostaa ihaniin hotelleihin, varsinkin kaupungeissa, joissa se on melko edullista. Yksi suosikeistani on tähän mennessä ollut Lissabonin SANA-hotelli, ja nyt tämä. Henkilökunta on todella ystävällistä, meininki ei ole yhtään jäykkä tai pröystäilevä. Kun saavuin hotelliin tekemään checkiniä, kouraani iskettiin lasi kuohuviiniä. Aivan parasta.

Yksi asia ärsyttää kuitenkin aina viiden tähden hotelleissa - minun ei anneta kantaa omaa laukkuani. Heti joku tulee nykimään sitä pois, vaikka mielelläni kannan oman laukkuni. Se kuuluu ihan elämän perussettiin, kuten omien käsien peseminen ja oman rahan nostaminen automaatista. Tässä toistuu aina sama kaava - sanon että kiitos, mutta kannan itse. Mies yrittää ottaa väkisin. Sanon taas, että no thaaaanks, haluan itse. Häviän joka kerta. Onko olemassa jotain keinoa pitää itse laukku?! Kertokaa ihmeessä.

<3

Minulla on yksi vähän outo kammo - nimittäin taksikammo. En halua ikinä ottaa takseja, varsinkaan yksin. Jotkut voisivat luulla, että olen pihi asian suhteen, mutta oikeasti en vain halua ottaa takseja, koska asetelma kriipii. Taksikuskit ovat useimmissa maissa aina miehiä. Saavun täysin uuteen kaupunkiin, enkä tiedä yhtään, missä on mitäkin ja minnepäin oikeasti kuuluisi ajaa. Olen jonkun tuntemattoman tyypin takapenkillä, ovet lukittuna, no escape. Ymmärrän, että monissa maissa takseilu on ihan turvallista, mutta se on minulle aina todella epämukavaa.

Saavuin Vilnaan, ja lentokentän turistiopaspistemies sanoi, että kannattaa ottaa bussi 88. Helppo homma, kunnes odotin bussia ulkona 40 minuuttia, ja se ei ikinä tullut. Hyväksyin tappioni ja menin neuvottelemaan taksihinnoista. Olin koko matkan vähän kauhuissani - mitä jos mies ajaakin johonkin ihmiskauppiaan luo, ja minusta ei kuulla koskaan mitään? Katsoin muuten ekana iltanani täällä elokuvan Taken, joka vahvisti pelkoani ihmiskauppiaista. Ulkona on pimeää, ei tietoakaan missä oikeasti on Vilnan vanhakaupunki. Ymmärrän että pelkoni on melko irrationaalinen, mutta semmoista se on. Toinen asia, joka takseissa ärsyttää, on se, että monissa maissa taksikuskit yrittävät huijata lisää rahaa turisteilta, eivätkä suostu laittamaan mittaria päälle. Julkisilla kulkuvälineillä pääsee niin paljon helpommalla!

Katedraaliaukio.

Vilnassa kuuluu käydä Genocide Museumissa, joka kertoo karua tarinaa Liettuan historiasta natsien ja Neuvostoliiton vallan alla. Kellarissa on vankila ja teloituskammio. Museorakennus oli ennen KGB:n päämaja.

Museon kellari oli vankila.

Karmivan museon jälkeen päätin mennä tsekkaamaan Parkas Outletin, josta kuulemma saa urheiluvaatteitta ja muita juttuja outlet-hinnoin. Se sijaitsee kuitenkin 7 kilometrin päässä keskustasta, ja taksikammoni takia päätin selviytyä bussimatkasta kuin paikallinen. Eksyin Vilnan lähiöihin, mutta vihdoin löysin paikalle vain tajutakseni, että siellä ei ole mitään mielenkiintoista - en löytänyt edes rinkkaa, joka oli se ainut asia, jonka halusin.

Lost in the suburbs.

Pettymyksen jälkeen palasin keskustaan bussilla ja söin sushia. Yksi asia, joka soolomatkailussa on erilaista, on iltojen vietto. Jos olen kaverin kanssa liikkeellä, usein iltoihin kuuluu baarit ja pubit. Nyt olen viettänyt iltani ökyhotellihuoneessani tv;tä katsoen, juustoja syöden ja kuohuviiniä juoden. Molemmat ovat erilailla hauskoja tapoja viettää lomaa.

En pääse yli siitä, kuinka hieno tämä hotelli on. Tulin hotellin aulaan kirjoittamaan tätä juttua, tilasin negronin. Tarjoilijamies toi pienen tapaslautasen juustoja, oliiveja ja pähkinöitä. <3. Iltaisin käyn hotellin spa-osastolla - höyrysauna, normaalisauna ja uima-allas. Sauna oli lämmitetty vain 70 asteiseksi, mutta celsiuksia tuli lisää kun vain pyysin.

Hotellin aamiainen on aivan ihana, kuten nyt kaikki muukin täällä. Savulohta, tuoreita leipiä, vohveleita, pannareita, kananmunia monella tapaa, kakkuja, hedelmiä, kuoharia, mehuja, kaikkea (en kyllä ikinä kykene juomaan kuoharia aamiaisella). Hotellien buffetaamiaisissa on vain se huono puoli, että nälkä tulee seuraavan kerran vasta myöhään iltapäivällä, jolloin ei saa kokeilla niin paljon erilaisia kivoja ravintoloita ja kahviloita. Valintoja, valintoja!

Tänään hillitsin itseni buffetissa, jotta pystyin syömään perinteistä liettualaista ruokaa lounaaksi. Vaaleanpunaista kylmää saltibarsciai punajuuri-keittoa ja perunapannukakkuja smetanan kanssa. Raskasta, mutta hyvää.

Vilna on todella kiva ja melko pieni kaupunki. Tänään veitin koko päivän tihkusateessa kävellen. Kävelin kauniin vanhankaupungin katuja ja tsekkasin Uzupis-kaupunginosan, joka on taiteilijoiden työmaa. Alue julistautui vuonna 1997 itsenäiseksi ja on nykyään mikrovaltio. Löysin valtion perustuslain, tällaista:

Monet kaverit ihmettelivät, miksi menin Vilnaan lomalle. Kaupunki ei monissa herätä paljon kiinnostusta. Voin kuitenin lämpimästi suositella paikkaa. Lähellä Helsinkiä (tunnin lento), todella halpa, eurot käytössä, söpö vanhakaupunki, shoppailumahdollisuuksia, kivoja ravintoloita. Kesällä paikka olisi varmasti vieläkin kivempi. Ja missä muualla maailmassa saa vaaleanpunaista keittoa?