Pois mukavuusalueelta

Olen tehnyt jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, vaikka en yleensä sellaisia lupauksia harrasta. Olen joululoman jälkeen yrittänyt oppia sanomaan asioille ja ihmisille useimmin "joo", eikä "ei" tai "ehkä" tai "en tiedä". Olen miettinyt, että pitäisi osata elää vähän enemmän niin, että tapaan enemmän ihmisiä, käyn enemmän ulkona ja avaudun enenmmän asioista.

Olen luonteeltani introvertti ja ylpeä siitä (kaikille introverteille ja muillekin muuten suosittelen kirjaa Quiet - the Power of Introverts in a World That Cannot Stop Talking.) Nautin paljon omasta ajastani ja hektisen päivän jälkeen tarvitsen aikaa yksinäni akkujen lataukseen. Tykkään paljon muiden seurasta, juhlista ja yhdessäolosta, mutta rakastan myös olla itseni kanssa, ihan yksin. Tykkään kuunnella enemmän kuin puhua, tykkään miettiä kunnolla ennen kuin puhun. Perusintroverttisettiä - tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi myös sosiaalinen.

Yritän avautua maailmalle vähän enemmän. Tämä vaatii vähän harjoittelua. Rakastan esimerkiksi kotonani olemista, hyvän ruuan kokkaamista itsekseni ja hyvien tv-sarjojen katselemista sohvallani. Aivan parasta. Kuitenkin, nyt kun joku kysyy illalliselle, sanon JOO vaikka pieni osa minua haluaisi jatkaa The Killingin katselemista kämpässäni. Olen itse aktiivisempi pyytämään muita ulos lounaalle ja illalliselle, vaikka olisikin kiire ja paljon töitä.

Juttelen enemmän työkavereille ja kyselen heidän kuulumisia paremmin. Menen juhliin, vaikka en tuntisi siellä ketään - tämä oli ensiksi aika kauhistuttavaa, mutta siinäkin kehittyy. Usein siellä on muitakin, jotka ovat tulleet yksin, ja on ihan ookoo lyöttäytyä toisten ryhmään ja esittäytyä ja kysyä miten menee. Toisinaan olen saanut vähän jäisen vastaanoton, mutta sitten siirryn baarin kautta kohti muita, kivempia ihmisiä.

Viime viikonloppuna menin espanjalaisten karnevaalijuhliin.

Yksinolo ja introverttius on jees, mutta samalla tajuan että on hyvä rakentaa sosiaalisia verkostoja ja tavata uusia tyyppejä. Aina kun menen uusiin juhliin, puhun uusille ihmille, opin jotain uutta.

Viime viikolla pelasin krikettiä. Krikettiä! En ole ikinä katsonut lajia telkkarista enkä tiennyt mitään säännöistä. Usein joukkuelajit kammottavat minua. En ole pelannnut joukkuelajeja lukion pakollisen liikunnan jälkeen. Perjantaiaamuna katsoin telkkaria ja join kolmatta maitokahvia, ja ajattelin että en jaksa mennä, ensi kerralla sitten. Pakotin itseni kuitenkin lenkkareihin, ulos ja urheilukentälle. Pelasin mukavan porukan kanssa krikettiä kolme tuntia, opin perussäännöt ja osuin palloonkin aika monta kertaa! Se päivä oli yksi kivoimmista pitkään aikaan.

Vähän kuin pesäpallo, mutta ei kuitenkaan! 

Kriketissä ei juosta pesille, vaan vain edestakaisin kahden keltaisen pökkylän (wicketin) väliä. Kriketistä on muuten viime aikoina tullut tosi suosittu afgaanien keskuudessa.

Kriketin jälkeen menimme syömään ja opetin peliporukalle hattupelin, jonka opetin myös perheelleni joululomalla. Hattupeli on mielettömän hauska, mutta yksi osa sitä on näyttelemistä, charades. Minua kammottaa näytellä tuntemattomien ihmisten edessä, mutta oma-aloitteisesti tein niin, ja se oli hauskaa.

Olen valittanut töissä pitkään, etten pääse ikinä matkoille maakuntiin, vaikka niin luvattiin työhaastattelussa. Päätin vihdoin tehdä asialle jotain, ja keksin itselleni matkan pohjoisen Balkhin maakuntaan valokuvaamaan projekteja ja haastattelemaan ihmisiä. En kysellyt lupia tai että voinkohan tehdä näin, sanoin vaan että tämä on hyvä idea ja sain suostuteltua projektipäällikön mukaan ja järjestämään matkan. Ensi kuussa kutsuu Mazar-i-Sharif!

Että less words, more action on näköjään minun elämänohjeeni tänä vuonna. Yritän harjoitella avautumista ja sosialisointia ja epämukavuusalueelle menemistä. Silti pidän kiinni introverttiminästäni. Buukkasin matkan ensi viikolle Vilnaan. Aion yöpyä luksushotellissa YKSIN kolme päivää, juoda punkkua ja katsoa telkkaria hotellin sängyssä ja haahuilla pitkin Vilnan katuja ja kahviloita, hiljaisuudessa, omien ajatuksieni kanssa. Aivan ihanaa sekin. Kabulissa odottaa sitten kriketti.