Katastrofaaliset treffit

Menin eilen treffeille, noin ekaa kertaa sitten yhdeksään kuukauteen. Ei mennyt ihan putkeen tämä juttu.

Uskaltauduin viimein pyytämään ulos erästä norjalaista, joka on paitsi mukava ja fiksu myös nuori ja ei-naimisissa (harvinainen yhdistelmä täälläpäin). Kaikki alkoi ihan OK, istuimme ravintolan pöytään ja juttelimme niitä ja näitä, töistä, matkoista, Kabulin elämästä ja mahdollisista bunkkeribileistä. Tarjoilija toi juomat pöytään, hyvä keskustelu jatkui.

Yksi Kabulin lempiravintoloistani, jolla ei valitettavasti ollut mitään tekemistä tämän katastrofin kanssa.

Teimme tilaukset: tilasin parsakeittoa ja juustolautasen. Norjalainen yritti selittää tarjoilijalle, että haluaa artisokkapitsan ja salamipitsan yhdistelmän, eli artisokkaa ja salamia samassa pitsassa. Tarjoilija tuo kuitenkin kaksi pitsaa, yhden artisokkapitsan ja yhden salamin. Ilmeisesti tarjoilija käsitti että tyyppi aikoo syödä pitsoja päällekkäin.

Noin puolen tunnin päästä eräs yhteinen tuttava tulee moikkaamaan ja päättää liittyä seuraan. Seuraa selostusta Euroviisuista, Euroviisujen juomapeleistä ja kaverin tulevasta työpaikasta Somaliassa. YK:n päämaja Mogadishussa on rannalla, jossa ei saa uida, koska siellä on liikaa haita. Mutta lomaa saa joka neljäs viikko.

Iltaa edelsi hullu hiekkamyrsky joka sumeutti koko Kabulin ja täytti suuni ja silmäni hiekalla. Enne?

Kohta pöydän ääreen kävelee norjalaisen kollega, joka myös päättää liittyä seuraan. Tilaa viskin jäillä ja alkaa selostus tyypin töistä yhdessä Afganistanin vaarallisimmista maakunnista. Kuulemme tarinoita tyypin kohtaamisista terroristien kanssa, videokuvaa siitä, kuinka poliisisaattue hinasi heidän autoa mäkeä ylös, ja siitä, kuinka amerikkalaisten täysin hiljaiset helikopterit lentelivät heidän yllään viikko sitten salaisella missiollaan.

Samaan aikaan yllämme lentelee useita sotilashelikoptereita, jotka metelillään vaikeuttavat tämän superintiimin ja mielenkiintoisen keskustelun kuuntelemista.

Norjalainen saa illallisen aikana muutaman puhelun, joihin hän ei vastaa. Pomo kuulemma soittelee, ei tarvitse vastata. Kohta sama pomo kävelee kyseiseen ravintolaan ja -tietenkin- hänkin liittyy seuraamme. Tässä vaiheessa pöydässä on norjalainen ja minä, plus kolme kollegaa.

Seuraa juttuja Syyriassa työskentelemisestä ja analysointia siitä, miten eri aseiden käyttö on muuttunut sodan edetessä. Kuulemma pomon edessä räjähteli yksi jos toinenkin rakennus.

Olemme syöneet ja tässä vaiheessa iltaa pöytään liittyy vielä yksi norjalaisen kollega. Siinä olemme, me kaikki kuusi, pöydän ääressä, hyvässä sovussa, ryhmätreffeillä.

Kabulin kuplassa asumisessa on se ongelma, että kaikki tuntee kaikki - illallisen syöminen kaksin on mahdottomuus.

Kiitän, kumarran ja luovutan - treffailu ei ole minua varten. Ainakaan Kabulissa. Yritys hyvä, lopputulos 5-. Parsakeitto oli ihan OK.