Muutama ilta sitten sattui jotain kummaa. Istuin sohvallani, katsoin Frendejä ja söin itsetekemää falafelia. Ovelta kuului koputus.
Kello oli jo yhdeksän, joten ihmettelin kuka siellä on. En avaa ikinä ovea, jollen tiedä kuka siellä on, ja sain tietää että siellä on "naapuri". OK, avasin oven - mies sanoi hyvää iltaa ja ojensi minulle pahvilaatikollisen hedelmiä. Hedelmiä! Granaattiomenoita, omenoita, persikoita ja viinirypäleitä. Olin hyvin hämilläni, mietin että miksi. Mies sanoi, että "from your neighbour". OK. Kiitos vaan.
Kun kiitin hedelmistä, huomasin pahvilaatikon sisällä olevan keltaisen post-it -lapun. Mies oli kirjoittanut siihen nimensä ja puhelinnumeronsa. Ihan originaali lähestymistapa. En tosin tiedä, jakeliko hän hedelmälaatikoita koko naapurustolle puhelinnumeronsa kera.
Hedelmälaatikko itsessään hämmensi minua jo tarpeeksi, mutta mikä hämmensi myöhemmin ehkä vielä enemmän, oli ensimmäinen asia, jonka tein kun laskin laatikon lattialle: nostelin rypäleitä varmistaakseni ettei laatikon sisällä ole räjähteitä. Siis ihan automaattisesti, ilman että mietin asiaa sen kummemmin.
Tätäkö Kabulissa liian kauan asuminen teettää? Epäilen kaikkea ja kaikkia tavallisuudesta poikkeavaa. Ei ole olemassa ilmaista hedelmälaatikkoa ilman räjähteiden mahdollisuutta. Tai ihan muutenkin: there's no such thing as a free fruit box. En soittanut numeroon.
Kello oli jo yhdeksän, joten ihmettelin kuka siellä on. En avaa ikinä ovea, jollen tiedä kuka siellä on, ja sain tietää että siellä on "naapuri". OK, avasin oven - mies sanoi hyvää iltaa ja ojensi minulle pahvilaatikollisen hedelmiä. Hedelmiä! Granaattiomenoita, omenoita, persikoita ja viinirypäleitä. Olin hyvin hämilläni, mietin että miksi. Mies sanoi, että "from your neighbour". OK. Kiitos vaan.
Kun kiitin hedelmistä, huomasin pahvilaatikon sisällä olevan keltaisen post-it -lapun. Mies oli kirjoittanut siihen nimensä ja puhelinnumeronsa. Ihan originaali lähestymistapa. En tosin tiedä, jakeliko hän hedelmälaatikoita koko naapurustolle puhelinnumeronsa kera.
Hedelmälaatikko itsessään hämmensi minua jo tarpeeksi, mutta mikä hämmensi myöhemmin ehkä vielä enemmän, oli ensimmäinen asia, jonka tein kun laskin laatikon lattialle: nostelin rypäleitä varmistaakseni ettei laatikon sisällä ole räjähteitä. Siis ihan automaattisesti, ilman että mietin asiaa sen kummemmin.
Tätäkö Kabulissa liian kauan asuminen teettää? Epäilen kaikkea ja kaikkia tavallisuudesta poikkeavaa. Ei ole olemassa ilmaista hedelmälaatikkoa ilman räjähteiden mahdollisuutta. Tai ihan muutenkin: there's no such thing as a free fruit box. En soittanut numeroon.
Mullekin tuli ekana mieleen: SE ON POMMI, PALAUTA LAATIKKO.
ReplyDeleteIhanaa kuitenkin että sait granaattiomenoita etka kranaatteja :)
Ps. oliks se joku komistus joka toi ton?
Haha, ok hyvä etten ole ainut jolle tulisi tämä mieleen!
DeleteJa ei kyllä ollut mun prince charming tämä, valitettavasti!
Itsella tuli lahinna mieleen, etta kyseessa oli lahestymisyritys, sitten markkinointi tulevaa hedelmayrittajyytta varten ja kylla, olisin myos tarkistanut hedelmien alta kaikenlaisten creepy crawlien varalta, mutta taitaa todella olla Kabulin vaikutusta tuo pommien tarkastaminen :D
ReplyDeleteNo joo, itselleni tuli vähän kiusaantunut olo, kun kuitenkin tiedän että hän tuskin vei kaikille naapuruston viisikymppisille miehille laatikollista hedelmiä puhelinnumeronsa ja nimen kanssa.
Delete....aika pelottava lähestymistapa. Kummallista, kun pitää / joutuu ajattelemaan nykyään näin.
ReplyDeleteKummallista, mutta sellaista se on.
DeleteAika erikoinen lähestymistapa, mutta hedelmistä kannattaa nauttia.
ReplyDeleteNo joo, mutta niitä oli ihan liikaa, annoin ne siivoojille ja puutarhureille!
DeleteCreepyyy... :-o
ReplyDelete