Lisäaikaa Kabulissa

Saavuin pari päivää sitten takaisin Kabuliin lyhyeltä Suomi-visiitiltä. Elämä on silti vähän muuttunut, sillä saavuin tänne tavallaan uuteen työpaikkaan. Jatkan siis samassa organisaatiossa, jossa olin ennenkin töissä, mutta sain ylennyksenä uuden työpaikan, joka keskittyy viestintään. Siis uusi työsopimus, uusi pomo, uusi vuosi, 12 kk lisää Kabulissa. Vielä pari kuukautta sitten nimittäin olin jo 90% varma, että menen Geneveen, jossa myös odotti ihan kiva työpaikka. Mietin asiaa jonkin aikaa, mutta Kabul voitti Geneven. Jokin tässä paikassa vieläkin vetää puoleensa, ei ole vielä aika lähteä. Eli horinat 1001Kabulissa siis jatkuvat.

Tämä maisema ihastuttaa joka kerta, kun saavun Kabuliin. 

Suomessa oli aivan maagisen ihanaa - siellähän oli jo kesä. Vappuna paistoi aurinko. Ihmiset olivat kaduilla, iloisia. Jäätelökioskit olivat auki ja niistä sai Oreo-keksijäätelöä. OnniBussin kuski oli vitsiniekka.

Rakastan tätä maisemaa, bussin ikkunasta kuvattuna.

Sain nauttia vappuaaton proseccot rakkaiden Kabulin kavereiden kanssa Helsingin auringossa.

Se, että minä ja siskoni olimme samaan aikaan Suomessa äitienpäivänä, oli myös hyvin erityistä. Nautimme upean brunssin parvekkeella ja minä leivoin elämäni ensimmäisen kinuskikakun. Päivää ennen menimme Ikeaan ostamaan parvekkeelle pöydän ja tuolit, jotka sisko onneksi kasasi, koska minulla menisi hermot varmasti jo kokoamisoppaan avaamisen hetkellä.

Parvekebrunssi! Löysin muuten Ikeasta kuvassa näkyvän tekolampaantaljan - toin sen Kabuliin ja se on uusi lempiasiani kämpässäni. Niin pehmeä, niin valkoinen (ainakin vähän aikaa, ennen kuin Kabulin pöly tuhoaa sen).

Lyhyen loman aikana ehdin käydä myös äidin kanssa Riiassa - en tiennytkään ennen, että Turusta voi lentää Riikaan tunnissa. Kaunis kaupunki, jossa kävin elämäni parhaimmassa ravintolassa Vincentsissä. Se oli niin mahtava, että ansaitsee oman postauksensa.

Dome Hotel & Spa vanhassakaupungissa oli ihana, suosittelen. Nukuin hyvin ja pitkään.

Kabuliin palasin taas ihan mielelläni, vaikka en enää pidä yhtään lentämisestä ja lentokentillä odottelemisesta. Kabulissa on jo täysi kesä meneillään - hullua, miten vähän yli viikon aikana paikka muuttui niin paljon. Laitoin lämmityspatterini kaappiin odottamaan talvea. Oveni eteen oli kasvanut tällainen maailman täydellisin ruusupuska:





On ihan OK avata ovi joka aamu näihin ruusuihin ja lähteä uuteen työpaikkaan, vanhaan toimistoon.

Siivosin muuten työpöytäni ja toimistoni ennen kuin lähdin. Se ei ole ikinä ollut näin siisti, tyhjä.

Tästä on hyvä aloittaa.