Kabulin tunnelma on kireä. Viimeisten päivien aikana yli sata ihmistä on kuollut ja yli 500 on loukkaantunut.
Viime viikolla räjähti 1500 kilon rekkapommi, joka tappoi ainakin 90 ihmistä ja haavoitti yli neljääsataa. Se oli isoin pommi, jonka Kabul on kokenut sen jälkeen kun Operation Enduring Freedom alkoi vuonna 2001. Pommin tunsi jokainen Kabulissa - vaikka olin 10 kilometrin päässä, se sai minut hyppäämään sängystä samalla sekunnilla. On vaikea kuvitella, millaista tuhoa pommi aiheutti Kabulin keskustassa - tällä videolla näkyy se hetki, kun jätevesirekka räjähti, jättäen jälkeensä massiivisen kraaterin ja niin paljon tuhoa, ettei kaikkia uhreja ja heidän ruumitaan ole vieläkään löydetty.
Heti iskun jälkeen kabulilaiset tulivat toistensa tueksi, sairaalat olivat täynnä ihmisiä luovuttamassa verta loukkaantuneille, vaikka meneillään on ramadanin paastokuukausi, jolloin monet eivät mielellään luovuta verta. Luovutin myös, vaikka kaksi ja puoli desilitraa A-positiivista vertani tuntui aika pisaralta tässä väkivallan valtameressä.
Seuraavana päivänä kabulilaiset kerääntyivät kaduille protestoimaan hallitusta ja huonoa turvallisuustilannetta vastaan. Protestit yltyivät väkivaltaisiksi. Perjantain mielenosoituksissa kuoli seitsemän ihmistä poliisin ampumiin luoteihin. Lauantaina haudattiin yksi mielenosoituksessa kuollut mies, tärkeän poliitikon poika, ja hautajaisissa kolme itsemurhapommittajaa räjäytti itsensä muutaman sekunnin sisällä. 20 kuoli, yli 100 loukkaantui. Lisää ruumiita, lisää protesteja, sekasortoa, kostoa.
Koko kaupunki on sekaisin ja pysähtynyt. Jotkut rekkapommin lähistöllä olleet lähetystöt kärsivät iskussa aineellisia vahinkoja ja ovat lähettäneet työntekijöitään pois Kabulista. Kansainväliset organisaatiot ovat rajoittaneet toimintaansa ja työntekijöiden liikkumista. Monet tiet ovat kiinni, liikenne ei kulje. Monet vaativat presidentin eroamista ja uutta hallitusta.
Huomenna Kabulissa järjestetään iso "rauhan konferenssi" joka kokoaa yhteen tärkeitä tahoja yli 20 maasta keskustelemaan, miten saada Afganistan raiteilleen. Tässä paikassa varmaa on vain se, ettei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Pelkään kuitenkin pahoin, että joku on suunitellut tämän(kin) tapahtuman ympärille jonkinlaisen kenkä/liivi/rekkapommin.
On vieläkin vaikea ymmärtää, miten joidenkin mielestä Afganistan on aivan turvallinen maa ja tänne voi hyvin palauttaa afgaaneja (isoihin kaupunkeihin kuten Kabuliin varsinkin!). Jos seuraa maan tilannetta yhtään (ja katsoo vaikka nuo kaksi linkittämääni Tolo TV:n videota viime päivien itsemurhapommituksista), on aika vaikea käsittää tällaista ajattelutapaa.
Tässä tuoretta analyysiä aiheesta myös Amnesty Internationalilta.
Olen usein kysynyt, mihin tämä maa on menossa, mutta nyt olen vielä kauempana vastauksesta kuin ennen.
Viime viikolla räjähti 1500 kilon rekkapommi, joka tappoi ainakin 90 ihmistä ja haavoitti yli neljääsataa. Se oli isoin pommi, jonka Kabul on kokenut sen jälkeen kun Operation Enduring Freedom alkoi vuonna 2001. Pommin tunsi jokainen Kabulissa - vaikka olin 10 kilometrin päässä, se sai minut hyppäämään sängystä samalla sekunnilla. On vaikea kuvitella, millaista tuhoa pommi aiheutti Kabulin keskustassa - tällä videolla näkyy se hetki, kun jätevesirekka räjähti, jättäen jälkeensä massiivisen kraaterin ja niin paljon tuhoa, ettei kaikkia uhreja ja heidän ruumitaan ole vieläkään löydetty.
Heti iskun jälkeen kabulilaiset tulivat toistensa tueksi, sairaalat olivat täynnä ihmisiä luovuttamassa verta loukkaantuneille, vaikka meneillään on ramadanin paastokuukausi, jolloin monet eivät mielellään luovuta verta. Luovutin myös, vaikka kaksi ja puoli desilitraa A-positiivista vertani tuntui aika pisaralta tässä väkivallan valtameressä.
Seuraavana päivänä kabulilaiset kerääntyivät kaduille protestoimaan hallitusta ja huonoa turvallisuustilannetta vastaan. Protestit yltyivät väkivaltaisiksi. Perjantain mielenosoituksissa kuoli seitsemän ihmistä poliisin ampumiin luoteihin. Lauantaina haudattiin yksi mielenosoituksessa kuollut mies, tärkeän poliitikon poika, ja hautajaisissa kolme itsemurhapommittajaa räjäytti itsensä muutaman sekunnin sisällä. 20 kuoli, yli 100 loukkaantui. Lisää ruumiita, lisää protesteja, sekasortoa, kostoa.
Koko kaupunki on sekaisin ja pysähtynyt. Jotkut rekkapommin lähistöllä olleet lähetystöt kärsivät iskussa aineellisia vahinkoja ja ovat lähettäneet työntekijöitään pois Kabulista. Kansainväliset organisaatiot ovat rajoittaneet toimintaansa ja työntekijöiden liikkumista. Monet tiet ovat kiinni, liikenne ei kulje. Monet vaativat presidentin eroamista ja uutta hallitusta.
Huomenna Kabulissa järjestetään iso "rauhan konferenssi" joka kokoaa yhteen tärkeitä tahoja yli 20 maasta keskustelemaan, miten saada Afganistan raiteilleen. Tässä paikassa varmaa on vain se, ettei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Pelkään kuitenkin pahoin, että joku on suunitellut tämän(kin) tapahtuman ympärille jonkinlaisen kenkä/liivi/rekkapommin.
On vieläkin vaikea ymmärtää, miten joidenkin mielestä Afganistan on aivan turvallinen maa ja tänne voi hyvin palauttaa afgaaneja (isoihin kaupunkeihin kuten Kabuliin varsinkin!). Jos seuraa maan tilannetta yhtään (ja katsoo vaikka nuo kaksi linkittämääni Tolo TV:n videota viime päivien itsemurhapommituksista), on aika vaikea käsittää tällaista ajattelutapaa.
Tässä tuoretta analyysiä aiheesta myös Amnesty Internationalilta.
Olen usein kysynyt, mihin tämä maa on menossa, mutta nyt olen vielä kauempana vastauksesta kuin ennen.
Kyllä on ikävää luettavaa tämä. Melko vähän Afganistanin tilanteesta edes uutisoidaan täällä, verrattuna esim. Britannian terrori-iskuihin. Mutta olen miettinyt paljonkin tuota, miten ihmeessä sinne voidaan palauttaa ihmisiä, miten voidaan sanoa, että Afganistan on turvallinen maa? Pidä huoli itsestäsi ja pysy turvassa <3
ReplyDeleteKiitti Leena kommentista, yritän pysyä turvassa! :) Afganistan on aika lailla jo "unohdettu" maailman medioissa, valitettavasti. 2000-luvun alussa siitä tuli joka tuutista, mutta enää maan asiat eivät kiinnosta yhtä paljon, vaikka paikka ajautuu koko ajan huonompaan jamaan.
DeleteIskut järkyttävät täälläkin. Muistotilaisuus on järjestetty ainakin Turussa ja Helsingissä. Voimaton olo.
ReplyDeleteKiitos Sini kirjoituksistasi.
https://turvatonodotus.blogspot.fi/2017/06/pumpulin-keskelle-valuu-verta.html?m=1
Kiitos Riikka, hienoa kuulla että Turussakin oli muistotilaisuus.
DeleteJärkyttävä on tämän hetkinen tilanne maassa. Toivottavasti Suomessa on jo herätty siihen, ettei pakolaisia voi sinne palauttaa.
ReplyDeleteAinakin autopommin jälkeen kanta oli ettei vaikuta palautuksiin. Toisin taas tekivät Saksassa, jossa keskeyttivät palauttamiset.
DeleteJoo huomasin tuon uutisissa, mutta en tiedä onko Saksa jo nyt jatkanut palautuslentoja, vai vielä sama linja.
DeleteKiitos kun kuvailet ja kerrot arjesta siellä! Harvoin pikaisissa uutisissa esimerkiksi mainitaan että ihmiset auttavat toisiaan mahdollisuuksien mukaan. Miten rauhankonferenssin kanssa mahtoi käydä?
ReplyDeleteKiitti Jenni! :)
DeleteRauhankonferenssi meni muuten ihan hyvin, mutta raketti räjäytettiin tärkeän intialaisen virkamiehen tenniskentälle. Kukaan ei onneksi loukkaantunut.
Varjelusta sinulle.
ReplyDeleteYksi tavallinen tallaaja ei voi kaikkia maailman taakkoja kantaa harteillaan. Sanoiko äiti Teresa, että jos haluaa muuttaa maailmaa, niin kannattaa mennä kotiin ja rakastaa omaa perhettään.
Kiitos! Mutta jos kaikki rakastaa vain omia perheitään, mitä tekee kaikki ne, joilla ei ole omia perheitä tai muita tukiverkostoja?
DeleteHei! Ihan super kiinnostava blogi ja vaikutat mahtavalta tyypiltä :). Olen itse vielä opiskelija, mutta mua kiinnostaa vastaavanlaiset työt ja erityisesti YK ja haluaisin lukea mahdollisimman paljon aiheeseen liittyen. Osaatko suositella hyviä blogeja samaan aiheeseen liittyviä blogeja? Pitävätkö esim. sun kolleegat blogia?
ReplyDelete